Lähdimme Saigonin hälinästä viikon rantalomalle Phu Quoc -saarelle, n. tunnin lentomatkan päähän Saigonista. Lennot ovat erittäin edullisia ja menopaluu maksaa parhaimmillaan vain muutaman kympin. Saari on yllättävänkin hieno ja rannat siistejä, mutta paikalliset kertovat, että suunnitelmissa on rakentaa useita isoja lomakyliä erityisesti saaren pohjoisosaan, mikä ei välttämättä ole hyvä asia ainakaan ympäristön kannalta. Mopoajelulla näimmekin valtavia rakennustyömaita pohjoisen itärannalla.
Vuonna 1975 Phu Quocissa oli n. 5000 asukasta ja vielä 90-luvun puolivälissä saarella oli vain kaksi hotellia, joista toiseen saivat ulkomaalaiset majoittua. Nyt asukkaita on lähteestä riippuen n. 100 000 ja turistibisnes kovassa kasvussa. Voi olla, että kymmenen vuoden päästä alkuperäisestä luonnosta on vain rippeet jäljellä ja käsissä valtaisa jäteongelma, ellei valtiovalta puutu jotenkin asiaan.
Nyt Phu Quoc on vielä, ainakin näin matalan sesongin aikaan, viehättävä vierailukohde, jossa pääsee lähes paratiisitunnelmaan. Hiekkarannat ovat melko puhtaita, merivesi lämmintä ja kirkasta, hintataso erittäin kohtuullinen, eikä matkailu ole liian teollisen ja tuotteistetun oloista. Palvelu on kielitaitoa myöten hauskalla tavalla aavistuksen kotikutoista. Kaikki yrittävät kovasti ja ovat ystävällisiä, mutta homma ei aina toimi koneen lailla täsmällisesti. Silti reissaajalle jää hyvä maku suuhun. Meillä oli hieman ennakkoluuloja lähinnä roskaisuuden suhteen, koska olemme nähneet Kaakkois-Aasiassa todella paljon saastetta, mutta Phu Quoc on ollut positivinen yllätys.
0 kommenttia “Phu Quoc -paratiisisaari Vietnamissa”