Kolme viikkoa Melbournen seudulla on suorastaan hujahtanut. Olemme asuneet kavereiden luona Tecoma-nimisessä pikkukaupungissa ja aika on kulunut enimmäkseen sosiaalisen kanssakäymisen merkeissä. Se sopi hyvin ja täydensi Australia-kokemusta, sillä Melbournen nähtävyydet on katsottu jo edellisellä vierailulla, eikä niitä tarvinnut käydä läpi.
Kaveriperheen isä on lapsena asunut Suomessa ja altistunut karjalanpiirakoille, joita on mahdoton ostaa Australiassa, joten me tarjouduimme opastamaan piirakoiden tekemisessä. Ruisjauhojakin löytyy tavallisesta marketista yllättävän hyvin, kun osaa katsoa ja risottoriisistä saa puuroa. Muut aineethan ovat ihan perustavaraa missä päin maailmaa tahansa. Keittiön kaasu-uuni on lievästi vialllinen ja lämmönsäätö ei toiminut kunnolla, mutta kuumimmillaan lämpö oli juuri sopiva piirakoille. Karjalanpiirakat voisivat jopa olla hyvä vientituote, jos pienen maistatuskierroksemme perusteella tekee johtopäätöksiä. Rukiinen maku on sopivan erilainen vaaleaan viljaan tottuneille, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ole liian eksoottinen ja karjalanpiirakka on helppo syötävä.
Saimme lainata perheen kakkosautoa ja teimmekin retken Yarra Valleyn viinialueelle sekä Torquayhin Melbournen lounaispuolelle meren rannalle. Liikenne on yllättävän leppoisaa, vaikka alueella asuu melkein viisi miljoonaa ihmistä. Ehkä lempeä ilmasto ja hyvä elintaso vaikuttavat suopeasti ihmisiin, eikä ratissa ole tarvetta raivota tai muuten urpoilla.
Australiassa ei ole varsinaista lamaa nähty miesmuistiin ja talous rullaa vauhdilla. Asunto- ja kiinteistökauppa käy kuumana niin, että aina ei edes näyttöön asti ehditä, kun omistaja vaihtuu. Ravintolatarjonta on runsasta ja ihmiset käyttävät sitä. Autot ovat mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, mikä selittynee osittain sillä, että autot eivät ruostu siten kuin Suomessa, eikä leppeän ilmaston ansiosta autolta vaadita talviominaisuuksia. Uudet autot on silmämääräisen tarkastelun perusteella usein varustettu isohkolla bensamoottorilla ja automaattivaihteistolla.
Melbournen keskusta on sopivan kompakti kävelyyn ja tarvittaessa ilmainen raitiovaunulinja kuljettaa ytimen alueella. Joukkoliikenteessä maksetaan Myki-kortilla ja käyttö on helppoa. Matkustajan ei tarvitse tietää vyöhykkeistä sun muista mitään, kunhan muistaa näyttää korttia lukijalle liikennevälineeseen noustessa ja siitä poistuessa. Päivittäisessä matkustuksessa on lisäksi AUD 8,60 raja, jota enempää rahaa ei mene vaikka tekee kuinka monta matkaa. Helsingin joukkoliikenteen suunnittelijoilla olisi oppimista tästä systeemistä.
Australiassa on rantaa vaikka mulle jakaa, ihan kirjaimellisesti, sillä jos kävisi eri rannalla joka päivä, kestäisi 27 vuotta käydä kaikki rannat. No, osa rannoista on käytännössä samaa rantaa nimen vaihtuessa välillä, mutta silti. Meidän mielestä parempia rantoja ei ole missään, mutta eriäviäkin mielipiteitä varmaan on. Trooppiset laguunit ovat kivoja, mutta kunnon hiekkaranta on sellainen, jossa voi kuulla ison meren aaltojen kohinaa ja kävellä pehmeällä vaalealla hiekalla. Koska rantaa riittää, niin aina löytyy sellainen, jossa ei ole porukkaa tungokseen asti.
Kolme viikkoa rauhallista elämää Tecomassa oli sopiva levähdysjakso Uuden Seelannin kierroksen jälkeen. Meillä on vielä parisen viikkoa jäljellä Australiassa ja vietämme sen Länsi-Australiassa, jossa emme ole aikaisemmin olleet. Palataan siihen myöhemmin.
2 kommenttia “Australiassa arkea”