Phnom Penh

Kambodzan pääkaupungissa on viikko vierähtänyt helposti. Kumpikaan meistä ei ole ennen käynyt täällä, eikä meillä ollut oikein mitään ennakko-odotuksiakaan. Oikeastaan Phnom Penh valittiin siksi, että se on matkalla Siem Reapiin ja Angkor Watin temppeleille. Ajattelimme myös, että tässä on edullinen paikka viettää viikko. Pitkällä matkalla täytyy yrittää pitää budjettia kurissa jollain konsteilla.

Turistiasioihin kuuluu Silver Pagoda.
Silver Pagodan alueelta.

Heti alussa kävi selväksi, että Kambodza on köyhä maa ja Matille muistui mieleen Jakarta vuonna 1986, mikä ehkä jotenkin kuvastaa tunnelmia. Bruttokansantuotteella per capita mitattuna Kambodza on samassa sarjassa kuin esim. Bangladesh, Lesotho ja Sambia.

Joenvarren rantabulevardilla miltei unohtaa olevansa yhdessä Kaakkois-Aasian köyhimmistä maista.

Joen ranta kaupungin keskustassa on laitettu tosi siistiksi ja siellä kävelee mielikseen maisemia katsellen. Rantabulevardin varrella on kauniita ranskalaistyypisiä rakennuksia ja katukahviloita. Laitakaupungilta sen sijaan löytyy päällystämättömiä katuja, jotka ovat paikoitellen todella huonossa kunnossa ja sateen jälkeen veden vallassa. Tuktukit ovat yleinen näky, eikä takseja vilise joka puolella kuten vaikka Vietnamin isoissa kaupungeissa.

Laitakaupungin katuja.
Sateen jälkeen saattaa kaduilla olla vettä ihan reilusti.
Pol Potin hallinnon aikainen vankilaksi muutettu koulu, koodinimeltään S21, on hyytävä paikka.
Vankilaksi muutetun koulun piikkilankaa.

Kävely on suhteellisen mukavaa ja paljon mukavampaa kuin Saigonissa. Kaupungin keskusta ei ole kovin iso ja kävellen voi hyvin seikkailla, mutta aikaa siihen saa kulumaan, koska kaikkialla jalkakäytäville ei mahdu ja katujen ylitys on välillä työlästä. Skoottereita on paljon, mutta Saigonin hullunmyllystä ollaan kaukana, eikä jalkakäytävillä pääsääntöisesti ajella. Päivällä voi olla todella kuuma, joten vettä kannattaa pitää mukana ja juoda vaikka ei niin janottaisikaan.

Russian market on mielenkiintoinen paikka.
Valmiiksi kuorittuja kananmunia myynnissä. Russian marketilla.
Raffles Hotel Le Royal on käymisen arvoinen ylellisyyspaikka, jonka tapas-menulta löytyy esim. heinäsirkkoja. Happy Hourin aikaan monet drinkit saa puoleen hintaan.

Hintataso on periaatteessa edullinen ja suhteellisen halvalla voi elellä, mutta ruoka ei ole juuri sen halvempaa kuin esim. Vietnamissa tai Malesiassa, vaikka siellä ihmisten tulotaso on ihan toista luokkaa. Phnom Penhissä näkyy aika selvästi, että turisti maksaa monen paikallisen edestä, mikä on tavallaan ymmärrettävää köyhässä maassa.

Paikallisliikenne on tuktukien varassa ja jos niitä käyttää siihen kuluu n. $5 – 20 päivässä riippuen siitä mihin menee. Jos haluaa tehdä turistiasioita, niin se ei ole halpaa yleiseen hintatasoon nähden. Sisäänpääsymaksu museoon on helposti $5 – 10 per nassu ja jos haluaa opastusta, niin saman verran siihen vielä päälle. Kambodzan lähihistoria on sotaisa ja verinen, minkä vuoksi kunnostettavia historiallisesti merkittäviä rakennuksia riittää. Kunnostaminen riippuu paljolti ulkomaisista lahjoituksista ja sitä taustaa vasten pääsymaksutkin ymmärtää, mutta sekin askarruttaa kuinka paljon korruptio ja hyvä veli -järjestelmä ottaa välistä.

Maksuvälineeksi käy joko USD tai KHR.

Rahan kanssa pitää olla tarkkana, mutta ei siksi, että joku yrittäisi huijata. Maassa on nimittäin käytössä kaksi valuuttaa: Yhdysvaltojen dollari ja Kambodzan riel (KHR). Yksi dollari on 4000 rieliä, mutta joissakin kaupoissa kurssi voi olla 4100. Molempia valuuttoja käytetään sekaisin, mikä on alkuun hieman haastavaa. Koska kolikkoja ei ole, niin kaikki dollaria pienemmät summat ovat aina rielejä. Eli siis, jos ruoka-annoksen hinta on vaikka $2,25, niin käytännössä se on $2 + KHR1000. Jos maksaa viiden dollarin setelillä, niin vaihtorahana saa esim. $2 + KHR3000, KHR11000 tai jonkun muun yhdistelmän kahta valuuttaa. Riel on aivan yhtä käypänen maksuväline kuin dollari, mutta maan ulkopuolelle rielejä ei kannata viedä, koska niitä ei vaihdeta joka paikassa.

Joulu tulee myös Kambozdaan.
Tuktuk on yleisin matkustusväline paikallisliikenteessä.

Viikon jälkeen meille on jäänyt sellainen olo, että ehkä Kambodzaan pitää palata vielä, koska maa ei ole toistaiseksi turismin läpitunkema ja nähtävää ilmeisesti riittää. Ihmiset vaikuttavat ystävällisiltä ja ainakaan vielä emme ole huomanneet kovin näkyviä suoranaisia vedätysyrityksiä. Tuktuk-kuskit pyytävät lähes järjestään liikaa kyydistä, eikä pyyntihintaa yleensä kannata maksaa. Jos ensimmäinen kuski ei tingi, niin seuraava tinkii ja silti turisti luultavasti maksaa enemmän kuin paikallinen. No, jos molemmat ovat tyytyväisiä, niin silloin kaikki on hyvin.

2 kommenttia “Phnom Penh

  1. Mielenkiintoista lukea miten matka etenee. Ollaan harkittu Kambodzan turneeta lasten kanssa ja erityisesti Siem Reapin suuntaan. Hyvä tietää, että liikenne on rauhallisempaa kuin Saigonissa. Siellä tuli muutama vuosi sitten käytyä skoottereita väistelemässä.

    • Kiitos kommentista ja hauska kuulla, että reissumme kiinnostaa.
      Kirjoitamme vielä oman versiomme Siem Reapista, joten pysy kanavalla.

      t. Matkustamon henkilökunta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *