Vietnam: jälkitunnelmat

Phu Quocin saari oli niin mukava paikka, että paluu Saigonin hälinään ei enää kiinnostanut. Muutimme suunnitelmaa ja jatkoimme rantalomaa viidellä päivällä, minkä jälkeen lensimme Kambodzaan ja Saigonissa viivyimme vain koneenvaihdon ajan. Vietnam siis jäi taakse, mutta tässä vielä joitakin mieleen jääneitä asioita.

Saigon, eli Ho Chi Minh

Käymisen arvoinen paikka, jossa riittää äimisteltävää länsimaalaiselle, mutta ei jättänyt meihin kovin vahvaa kaipuuta. Me pidämme kävelystä, koska siinä näkee niin paljon enemmän kuin ajoneuvon kyydistä. Kävely Saigonin kaduilla ei ole miellyttävää, koska jalkakaytävät ovat täynnä pysäköityjä tai liikkuvia skoottereita. Kävellessä pitää kaiken aikaa olla vähän varuillaan, koska skoottereita voi tulla ihan mistä vaan ja täysin yllättäen. Skootterit myös pysäköidään kaupan tai kahvilan oven eteen tai jopa sisälle niin, että sisäänpääsy jalkaisin voi olla vaikeaa.

Taksin tai Uberin käyttäminen on yleistä, mutta siihen menee helposti € 5 – 15 päivässä reiteistä riippuen, joka ainakin kokopäiväreissaajalle on iso lasku, mutta esim. viikon lomalla se ei tietenkään merkitse paljon.

Saigonissa pääsee erittäin hyvin liikkumaan myös bussilla, eikä se maksa juuri mitään. Bussilinjoja on paljon ja niillä on hyvä kattavuus. Oikea bussilinja löytyy netistä tai sopivalla puhelinapilla, joka näyttää kartalla pysäkkien paikat ja bussireitit. Busseissa on ilmastointi ja kyyti on varsin mukavaa, vaikka ulkonäkö välillä onkin hieman rähjäinen.

Phu Quoc

Osa rannoista erittäin hienoja, mutta osa ei niin hienoja. Olimme saarella matalan sesongin aikaan, jolloin hintataso oli maltillinen ja hinta-laatusuhde hyvä. Meille jäi sellainen olo, että joskus voisi vaikka mennä takaisinkin.

Pääsaaren eteläpuolella on muutamia pikkusaaria, joilla kannattaa ehdottomasti käydä. Vesi on kristallinkirkasta ja rannat todella hienoja. Snorklaaminen on mahdollista ja suositeltavaa, sillä näkyvissä on koralleja ja kaloja.

Vietnamilla on suunnitelma, jossa Phu Quocista tulee taloudellinen erityisalue, minkä tavoitteena on houkutella ulkomaisia yrityksiä rahoineen paikalle. Saaresta halutaan eräänlainen Singapore ja se näkyy nyt jo, sillä uusia lomakyliä ja hotelleja rakennetaan vimmalla. Huimat suunnitelmat aiheuttavat ristiriitaisia tunteita paikallisten parissa, koska raha tietenkin kelpaa, mutta samalla saaren luonto on vaarassa. Huoli luonnon puolesta saattaa olla aiheellinen, eihän Vietnam ainakaan tähän mennessä ole tullut tunnetuksi vihreistä arvoistaan. Paremminkin päin vastoin.

Olemme pessimistejä ja suosittelemme vierailemaan saarella vielä, kun sitä ei ole täyteen rakennettu eikä turismi ole läpikotaisin tuotteistettu.

Vietnam on edullinen, mutta vain turistille

Vietnamissa virallinen minimipalkka on n. € 150 kuukaudessa, mutta läheskään kaikki työnantajat eivät sitä noudata, koska valvontaa ei ole. Lähes jokaisen kaupan edessä on vartijan näköinen heppu, jonka työ ei ole vaativaa, lähinnä istumista, mutta ei ole n. € 100 euron kuukausipalkkakaan häävi. Hienossa lomakylässä voi respassa tienata jopa muutaman sata euroa kuukaudessa, jos on parin vuoden työkokemus. Ulkomaiset isot yritykset maksavat huomattavasti minimipalkkaa enemmän työnkuvasta riippuen, mutta silti perusduunari ei paljon juhli edes Vietnamin hintatasolla.

Emme käyneet Vietnamin maasedulla tai pikkukaupungeissa, joissa on varmasti paljon nähtävää ja suurkaupungista eroava tunnelma, mutta jotain pitää jättää seuraavaankin kertaan.