Sim-kortin myyjä huijasi

Sattui reissun ensimmäinen lievä vastoinkäyminenkin, tai paremminkin silmille kuseminen. Lentoasemalla sim-kortin myynyt henkilö kauppasi tuottettaan hieman katteettomilla lupauksilla. Dataa piti olla kuukaudeksi käyttöön rajattomasti, mutta eilen bittivirta kuitenkin tyrehtyi n. kuuden päivän ja neljän gigan jälkeen.

Melkein asuntomme naapurissa on operaattorin (Mobifone) edustaja, jonka luokse meninkin kyselemään mistä on kyse. Kaveri näpytteli hetken ja kertoi, että liittymäni neljän gigan saldo on tullut täyteen. Kun sanoin, että minulle luvattiin dataa rajatta kuukaudeksi, niin hän toisti robotin lailla, että neljän gigan saldo on täynnä. Tyyppi ei ollut varsinaisesti epäkohtelias, vaan ei luultavasti ymmärtänyt mitä selitin, koska englanninkielen taito täälläpäin on keskimäärin aika huono. Lisää maksamalla saisin lisää dataa, mutta vitutti sen verran, että poistuin paikalta, ennen kuin kaduin sanomisiani tai tekojani. Taloudellinen tappio ei ole iso, mutta ylimääräinen säätö ottaa päähän ja se, että pantiin hanuriin. Neljä gigaa olisi riittänyt aika pitkällekin erilaisella käytöllä.

No, hyvin nukutun yön jälkeen kaikki on taas paremmin. Googlaamalla löytyi toinen iso operaattori, josta muillakin oli hyviä kokemuksia. Tänään heti aamusta otin suunnaksi Viettelin myymälän keskustan suunnalla. Halusin asioida tällä kertaa isossa myymälässä, koska ajattelin, että sellaisessa homma tulisi kerralla kuntoon kadunvarsikioskin sijaan. En kaivannut toista hanuriin poraamista, kun ensimmäinenkin tuntui vielä.

Viettelin myymälä osoitteessa Số 20,, 20/A Đường 3 2, Phường 12, Hồ Chí Minh, Vietnam

Bussilla pääsi aivan kaupan viereen ja Googlen offline-kartta auttoi loppumatkan, vaikka nettiä ei ollutkaan käytössä. Aasialaiseen tyyliin liikkeessä oli henkilökuntaa enemmän kuin asiakkaita, mutta työteho vaikutti keskinkertaiselta. Aivan kuin yhtä hommaa olisi hoitanut vähintään kolme ihmistä. Englanninkielentaitoinen (kaikki on suhteellista) asiakaspalvelija löytyi kaikesta huolimatta nopeasti ja pre paid -korttien valikoima selkeni. Olin lukenut, että Viettelin kortti toimisi myös Kamputseassa ja yritin saada vahvistuksen tälle, mutta en kyennyt esittämään asiaa kyllin yksinkertaisesti ja vahvistus jäi saamatta. Sen näkee sitten, kun menee Kamputseaan.

Tiskin takana riitti henkilökuntaa.

Päädyin ottamaan kortin, jolla voi käyttää nettiä ja soittaa. Pelkkä datakortti olisi ollut edullisempi, mutta sillä ei voi käyttää Uberia tai vastaavaa kyytipalvelua. Kortti on voimassa kaksi kuukautta, dataa on 10 gigaa ja puheluita otin 50000 Vietnamin dongilla, joka oli minimi. Kaupankäynti oli kaikin puolin virallisempaa kuin lentokentällä, sillä nyt piti näyttää passi ja nimmarikin vetää paperiin. Vietnamissa pre paid -liittymä täytyy nykyään rekisteröidä, ja jos liittymän myyjä ei sitä tee, kannattaa suhtautua epäillen koko touhuun. Hintaa kertyi yhteensä vajaat € 15, joka on ihan ok ja vielä enemmän ok, jos toiminta jatkuu naapurimaa Kamputsean puolellakin. Ensimmäinen kortti maksoi n. € 9, joka ei ihan kokonaan mene tappioksi, riittihän se melkein viikoksi.

Olen ostanut pre paid -simkortin aika monessa maassa ja tämä on ensimmäinen kerta, kun kortin myyjä huijasi, joten ihan tavallista se ei ole. On tosi vaikea ostotilanteessa tietää varmasti mitä ostaa, mutta kannattaa etukäteen selvittää ainakin mitkä ovat kohdemaan suurimmat operaattorit, koska heillä on yleensä paras kattavuus. Lentoasemilla on joka maassa kortinmyyjiä vieri vieressä ja kannattaakin katsoa, onko isojen operaattoreiden myyjiä näkyvillä. Kielimuurista johtuen voi olla vaikea selvittää yksityiskohtaisesti liittymän ominaisuuksia, mutta yrittää aina voi. Kaikista paras olisi, ainakin isossa kaupungissa mennä ihan oikeaan isoon myymälään sim-ostoksille, mutta jokainenhan haluaa somet ja kartat käyttöön heti lentoasemalla.

  • Matti

0 kommenttia “Sim-kortin myyjä huijasi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.