Minusta on kiinnostavaa katsoa kuvapareja, joiden kuvat ovat eri aikakausilta. On hauska nähdä miten joku maisema tai näkymä on muuttunut vuosien saatossa. Vaikka olen valokuvannut vuosikymmeniä, niin en ole itse tuollaisia kuvapareja juurikaan tehnyt. Vuonna 2014 tuli kuitenkin minulle itselleni niin merkityksellinen tilanne, että päätin kokeilla vanha-uusi -kuvaparin tekemistä.
Olen ollut Australiassa kolme kertaa, joista ensimmäinen vuonna 1986, kun kahden kaverini kanssa lähdimme vähän kiertelemään maailmaa. Tuo mantereen kokoinen saari eteläisellä pallon puoliskolla on vielä tänäänkin monen matkailuhaave, mutta 80-luvun puolivälissä Australiassa käynti oli todellista eksotiikkaa. Jo pelkkä matkan järjestely oli haaste, ainakin näin nettiajasta taaksepäin katsoen. Silloin oli myös tosi paljon vaikeampi tietää mikä määräänpäässä todella odotti, koska ajantasaisia kuvia sun muuta tietoa ei ollut saatavana samalla tavalla kuin nykyään.
Sydneyn Bondi Beach oli jo vakiinnuttanut paikkansa alueen ykkösrantana ja sinnehän piti päästä ottamaan väriä pintaan. Ihme, ettei saatu ihosyöpää itseruskettavien aurinkorasvojen myötävaikutuksella. Nuorena miehenä ei tullut niin murehdittua, eikä otsonikerroksen ohentuminen lieveilmiöineen ollut päivittäinen puheenaihe, vaikka Suomeen verrattuna Australian auriko korvensi aivan ero teholla.
Kuvasin ylläolevan näkymän silloin, vuonna 1986. Kuva on otettu rannan länsipäädystä itään ja kauimmainen kuvassa näkyvä niemennokka on Ray O’Keefe Reserve, josta voi katsella aaltoja ja saattaapa sinä kastuakin samalla.
Kun sitten vuonna 2014 Kristiinan kanssa matkustimme Sydneyyn, niin päätin kuvata samasta paikasta uuden kuvan, jossa näkyisi alueelle tehdyt muutokset. Kaiken lisäksi vuodenaika oli sama alkukesä kuin vuonna 1986. Vaikka kuvauspaikka näytti helpolta löydettävältä, niin sen verran oli maisemointia tehty, että tarkalleen oikean kohdan paikantaminen osoittautui haasteeksi. Kaiken lisäksi puskat ja puut olivat jonkin verran kasvaneet 28 vuodessa.
Aikani siinä ihmettelin ja totesin, että aivan samalta paikalta ei kuvaa synny, koska kasvit olivat vallanneet kuvauspaikkani. Oheinen kuva on paras kompromissi, jonka sain aikaan, mutta siitäkin näkee rantamaiseman muutoksen oikein hyvin.
Enemmän kuvaparilla on tietenkin merkitystä minulle, koska palattuani ensimmäiseltä Aussireissulta en ihan uskonut palaavani enää. Vuosien varrella puhuimme Krisitiinan kanssa aiheesta muutamankin kerran, mutta aina matka jäi. Tuntui siltä, että ei ole tarpeeksi aikaa ja kalliiksikin matka maapallon toiselle puolelle tulisi. No, nyt tulevalla reissulla tarkoituksemme on vierailla Ausseissa yhdessä jo kolmannen kerran, joka on minulle siis neljäs. Viime kerrasta jäi sen verran dollareita yli, että ne pitää käydä kuluttamassa. Mikä ihana tekosyy.
-Matti
0 kommenttia “Bondilla kuvakulmia hakemassa”