Reino Roppongilla

Olimme olleet syömässä Gonpachi-ravintolassa, joka on ollut inspiraationa Quentin Tarantinolle Kill Bill -elokuvaa varten. Kävelimme ylös mäkeä kohti Roppongi Hilliä. Katu on leveä ja keskellä yläilmoissa tolppien päällä kulkee toinen katu, joka iltahämärissä näyttää todellisuutta massiivisemmalta. Liikennettä riittää arki-iltana yhdeksän jälkeen ja meteli on sen mukainen, kun äänet kaikuvat ylhäällä olevasta sillasta alas.

Reilun 300 metrin kävelyn jälkeen runsaiden mainosvalojen seasta kadun oikealla puolella erottuu suomalainen sana, tai oikeastaan nimi, Reino. Tokiossa on useita yrityksiä, joilla on suomalainen nimi, mutta pakko silti mennä lähemmäksi todentamaan havainto. Kadun yli johtaa suojatie melkein kohdalla, joten sinne sitten. Paikan päällä Reino osoittautuu kahvilaksi ja päätämme mennä sisään jo ihan siksikin, että kahvit jäi juomatta Gonpachissa.

Sisältä tulvii vastaan lämmin ilma, johon on sekoittunut aavistus tupakan savua. Japani on siitä mielenkiintoinen maa, että ulkona tupakointi on kielletty, mutta monessa ravintolassa ja kahvilassa saa kärytellä sisällä. Reinon tiskin ääressä istuu vanha herrasmies savuke kädessä ja viinilasi edessään. Tiskin takana puuhastelee iäkäs pariskunta, jonka arvioimme omistajiksi. Sisustuksessa on patinaa ainakin 30 vuoden takaa. Lievä epäjärjestys vallitsee, mutta ei varsinaisesti epäsiisteys. Tilaa on ehkä 20 hengelle, jos oikein tiukkaan pakataan. Japanissa on paljon tosi pieniä ravintoloita ja Reino on yksi niistä

Nainen tiskin takaa tuo meille listat ja samalla selviää, että hän puhuu kohtalaisen hyvää englantia. Tilaamme kahvit, mutta alkoholiakin olisi saatavana. Nainen menee tiskin taakse ja alkaa keitellä kahvejamme perinteisesti käsipelillä. Asiakkaana oleva herrasmies ja tiskin takana puuhaileva isäntä juttelevat kuin vanhat tutut ja näyttääpä isännälläkin olevan lasillinen viiniä edessään.

Isäntä tulee vieressämme olevan ikkunan luokse ja asettelee kaihtimia paremmin. En malta olla kysymättä häneltä mistä Reino-nimi oikein tulee. Samalla, kun hän alkaa vastata, on emäntä saanut kahvimme valmiiksi ja tuo ne pöytään. Isäntä kertoo, että nimi on eräänlainen vitsi. Se on suomea ja tarkoittaa sisäkenkiä, kuulemma. Sekä emäntä että isäntä nauravat yhteen ääneen ja toistavat, että Reino tarkoittaa Suomessa sisäkenkiä.

Kerromme olevamme Suomesta, mikä herättää kiinnostusta ja he kysyvätkin, että tarkoittaako Reino todella sisäkenkiä. Vastaamme, että kyllä se tavallaan tarkoittaa, mutta että se on myös miehen nimi. Molemmat nyökkäävät ja toistavat: ”Ahaa, siis miehen nimi, mutta myös sisäkenkä?” Vahvistamme, että myös sisäkenkä.

Ovesta tulee sisään pari uutta asiakasta, jotka vievät omistajien huomion. Kahvi on hyvää ja juomme sen hitaasti nautiskellen, minkä jälkeen poistumme kumarrusten saattamana. Reino on hauska sympaattinen paikka, jossa ehkä pitää vierailla toistekin.